KynnysKINO Helsinki 10.-12.11.2017

KynnysKINO Helsinki 10.-12.11.2017

WHS Teatteri Union / Kynnys ry Pantterisali www.kynnyskino.info

Yhdestoista KynnysKino ja 20. juhlavuosi

KynnysKINO -elokuvatapahtuma on ennakoimattomien ja vaihtoehtoisten näkökulmien foorumi, joka tuo esille ihmismielen ja ruumiin laajoja ja yllätyksellisiä ulottuvuuksia.

Kaikkiin näytöksiin on vapaa pääsy!

Yhdestoista KynnysKino ja 20. juhlavuosi

  • Ananas

    Ananas (2016) on petroskoilaisen ohjaaja-käsikirjoittaja-muusikko Vladimir Rudakin (s. 1968) pienellä budjetilla tehty elokuva, joka käsittelee tekijän omakohtaista vammaisuutta. Tarinassa elokuvan päähenkilö, Gennadi, loukkaantuu auto-onnettomuudessa ja joutuu pyörätuoliin – ja kas, yhtäkkiä ihmiset alkavat suhtautua häneen eri tavalla. Tämä sosiaalinen tragikomedia paitsi kritisoi vammaisten asemaa Venäjällä, tarjoaa se koomisia erityispiirteitä nykypäivän Venäjästä: näkökulman kahden renkaan välistä.

    Elokuvamaailman myös muusikkona toimiva 23-vuotiaana halvaantunut vammaisaktivisti Rudak on oman esimerkin kautta inspiroinut ihmisiä tekemään elokuvia. Vuonna 2013 hän sai tunnetun Elämän nälkä –nimisen palkinnon esimerkillisestä toiminnastaan vammaisten parissa.

    ”Taide auttaa voittamaan mitkä tahansa rajat ja ennakkoluulot.” –Rudak
    IMDB lue lisää



  • Dokumentti Touch Me Someplace I Can Feel (2007): lempeä muotokuva seuraa pilapiirtäjä John Callahania (1951-2010) pitkin Portlandin katuja. Auto-onnettomuus 21-vuootiaana jätti miehen neliraajahalvaantuneeksi. Piirtämisestä tuli hänen tapansa purkaa fyysistä ja henkistä kipua.

    Callahanin kyyniset ja julman osuvat piirrokset havainnoivat armotta ympäröivää yhteiskuntaa, niin miehiä kuin naisiakin. Tusinoissa lehdissä ympäri Yhdysvaltoja ilmestyneet kuvat saivat osakseen yhtä lailla vastalauseita kuin ylistystä. Poliittisen epäkorrektiuden kansikuvapoika ei koskaan lakannut puolustamasta sananvapauttaan.

    Viikoittaisten piirrosten, kiitetyn omaelämäkerran, elokuvien, animaatioiden ja muiden projektien lisäksi muusikko Callahan julkaisi melankolisista lauluistaan levyn Purple winos in the rain. Touch Me Someplace I Can Feel paljastaa taiteilijan sisäiset demonit, tarkkaavaisuuden ja purevan älyn.

    This is a documentary about the provocative American cartoonist John Callahan. At the age of 21 Callahan got involved in a serious car-accident and was paralyzed from the waist down. Drawing cartoons has become his way to express himself although he can hardly use his hands. With a raw style, pen clutched between his hands, he draws cynical and ruthless observations of mankind. His work is praised and criticised.



  • Salainen metsäni:

    Metsässä on rauhallista. Siellä päänsisäinen kaaos hiljenee ja Lauri tuntee olevansa kotona. Lintujen joukossa hän ei ole niin erilainen ja outo.

    Lauri on nuori mies autismin kirjolla. Hän ei pysty puhumaan, mutta henkilökohtaisen tulkkinsa Pirjon avulla hän pystyy ilmaisemaan itseään ja saa yhteyden maailmaan. Pirjon rauhallisuus tuo voimaa myös Laurille. Muiden kanssa hän ei voi kirjoittaa.

    Laurin kirjoitukset avaavat ikkunan hänen sisäiseen maailmaansa. Autismin kuoren alla on ajatteleva ja tunteva nuori, joka unelmoi rakkaudesta. Arki ei ole helppoa, mutta sen keskeltä kumpuavat Laurin ajatukset elämästä, kaipuusta ja itsemääräämisoikeudesta.

    Salainen metsäni sukeltaa erilaisuuden pinnan alle. Kaksi todellisuutta kohtaa toisensa, kun aikuistumisen haasteet ja ryhmäkodin arki yhdistyvät kuviin metsästä ja Laurin pohdintoihin. Lauri haaveilee tytöstä, joka näkisi hänessä autismin sijaan ystävällisen, filosofiaa rakastavan nuoren miehen.

    My Secret Forest (orig. Salainen metsäni) is a 56min documentary film about young boy Lauri. For Lauri, 20, an autist unable to speak, the only key to life in general is to write with the help of Pirjo, his personal interpreter – it is Lauri’s only way to express his deepest thoughts. In the midst of the challenges brought on by autism, love is his highest dream.

    DIRECTOR
    Niina Brandt

    SCRIPT
    Niina Brandt & Saara Helene Murto

    CINEMATOGRAPHY
    Niina Brandt & Jari Linjala

    SOUND
    Pinja Mustajoki

    EDITING
    Tuula Mehtonen

    MUSIC
    Splendid Laine

    SUPPORTED BY
    The Finnish Film Foundation, AVEK, The Church Media Foundation

    IN CO-OPERATION WITH
    YLE TV 1

    PRODUCTION COMPANY
    Double Back Documentaries Ltd


    PRODUCTION YEAR 2016
    Facebook
    Vimeo

  • Between Night and Day (Entre la Noche y Día) from Director Bernardo Arellano.

    Francisco, a man with autism resides secluded, ignored and locked away. He's a burden on his brothers, and decides to flee into the forest. Astounded by its beauty, he soon discovers nature's animosity; while attempting to descend from a cliff, a fall renders him badly wounded.



  • Kiehumispiste

    “Havahduin vuosi sitten siihen, että Suomessa on tapahtunut iso muutos. On muukalaisvihaa ja paljon ihmisiä, jotka kokevat, että ydinlupaukset on petetty, olet syrjässä ja kukaan ei kuuntele.
    Valitsin elokuvan päähenkilöt niin, että katsoja voisi pitää jokaisesta henkilöstä. Ja voi pitää myös niistä, jotka ajattelevat toisin kuin itse. Kun Oula ja Tapsa kaikista erimielisyyksistä huolimatta istuvat alasti saunan lauteilla ja kohtaavat toisensa, tekevät he mielestäni suomalaisille suuren palveluksen.

    Väitän, että Suomessa tarvitaan vihamielisen ja jakautuneen ilmapiirin puhdistamista. Toivon, että elokuva toimii hyvänä johdantona sille keskustelulle.”

    Elina Hirvonen, kirjailija, toimittaja, elokuvaohjaaja

    Kiehumispiste / Boiling Point TRAILER on Vimeo.



  • Tiikeriä etsimässä

    Tiikeriä etsimässä on koskettava tarina CP-vammaisesta Heljästä. Peter Walleniuksen dokumentissa keskeisessä roolissa ovat myös naisen avustajat, joista Heljä on täysin riippuvainen. Ehkä eniten Heljä kaipaisi pysyvää ihmissuhdetta, jottei hänen tarvitsisi tukeutua hoitajiinsa niin täysin.


    Peter Wallenius, Tiikeriä etsimässä dokumentti nuoren Heljän elämästä. (KUVA: YLE)


  • Puu on pehmeämpää yöllä

    'Soittimien teossa pitää olla varmat otteet.
    Muuten lipsuu ja menee pieleen.
    Aortan läppä on läpimitalta kolme senttiä.
    Sialla on samankokoinen.
    Sydänleikkaus ja puolitoista kuukautta sairaalassa
    niin voimat oli mennyt pois.
    Piti varoen alottaa, tehä vähän,
    ja sitten taas levätä.'


    Puu on pehmeämpää yöllä, 2015, Iina Terho, Sydänfilmi

  •